Itseluottamus

Hyvä itseluottamus ja hyvä itsetunto kehittyvät vuorovaikutuksessa, lapsen seurustelussa ympäristönsä kanssa. Jo ensi hetkistä lähtien, kun lapsi kohtaa maailman, hän on täysin riippuvainen tulkituksi ja ylitulkituksi tulemisesta saadakseen sen, mitä haluaa, kuten ruokaa, läheisyyttä, hellyyttä, rakkautta ja ymmärrystä. Itsetunnon rakentumiseen vaikuttaa suurelta osin tunne tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on. Kun ristiriita sen välillä, mitä lapselta odotetaan ja millainen hän on, kasvaa liian suureksi, itsetunto murenee pala palalta. Esimerkiksi dysleksiasta kärsivä lapsi elää maailmassa, joka on täynnä tekstiä ja informaatiota, jota hänen odotetaan ymmärtävän ja omaksuvan, muokkaavan ja käyttävän. Mutta, lukeminen ja kirjoittaminen ovat jotakin, mitä pitää harjoitella - ne eivät ole taitoja, jotka meillä on alusta alkaen. Dysleksiasta tai luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsivien lasten täytyy harjoitella ja harjoitella, enemmän kuin muiden. Heidän täytyy tehdä kovasti töitä "murtaakseen" kielellisen koodin. Tällöin lapsi voi törmätä tunteeseen, että ei onnistu odotusten mukaisesti, mikä aiheuttaa sen, että ympäristön odotusten ja lapsen kykyjen välinen ero kasvaa, mikä puolestaan johtaa epäonnistumisen tunteeseen - tunteeseen, ettei kykene samaan kuin muut. Lapsi alkaa kuvitella olevansa tyhmä. Siksi on hyvin tärkeää auttaa lasta hyväksymään tilanteensa ja ryhtyä harjoittelemaan kovasti. Onnistumiseen tarvitaan kuitenkin myös tahtoa. Ja jatkuvat epäonnistumiset koulussa heikentävät usein näiden lasten opiskelumotivaatiota. He ovat kenties alkaneet pitää itseään toivottomina ja tyhminä. Monet oppivat kätkemään ongelmansa taitavasti. He voivat myös kaikessa hyväntahtoisuudessa altistua vääränlaiselle pedagogiikalle.

Dysleksiasta kärsivälle lapselle voi kehittyä varhain negatiivinen kuva itsestään. Lapsi huomaa melko pian, että hän ei opi lukemaan ja kirjoittamaan samaa tahtia kuin luokkatoverinsa, mikä on usein traumaattinen kokemus ja voi aiheuttaa vaikeita psyykkisiä seurauksia. Masennus ja itsemurha-ajatukset eivät ole täysin epätavallisia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että monet lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, kärsivät myös ahdistuksesta ja masennuksesta. Siksi on tärkeää, että lapsi tulee nähdyksi ja saa apua ja tukea niin pian kuin mahdollista. On tärkeää löytää asioita, joissa lapsi on hyvä, mielellään ennen kuin aletaan keskittyä vaikeisiin asioihin ja harjoitella niitä. Lapsi on usein tietoinen vaikeuksistaan, vaikka hän ei puhuisikaan niistä avoimesti. Vastoinkäymiset ovat sitä vastoin saaneet aikaan huonomman itseluottamuksen, minkä vuoksi lapsen on vaikea nähdä vahvempia puoliaan. Hyvän elämän saamiseksi lapsen täytyy kuitenkin oppia hyväksymään itsensä ja pitämään itsestään - ongelmineen ja mahdollisuuksineen.

On tärkeää tunnistaa ongelma ja soveltaa oikeaa pedagogiikkaa, jotta lapsi ei tuntisi itseään epäonnistuneeksi. On hyvin tärkeää, että nämä lapset saavat kokea onnistumisen tunteen. Siksi on tärkeää tehdä kokonaisarviointi, joka osoittaa sekä lapsen vahvat että heikot puolet. Vahvojen puolien avulla voidaan kompensoida vaikeuksia, jolloin lapsi huomaa olevansa taitava muissa asioissa. Usein oppiminen on kiinni vain tahdosta, ja sitä täytyy vahvistaa. Jos tahtoa ei enää ole, voidaan itse pedagogiikan antaa odottaa jonkin aikaa, jotta tahtoa oppimiseen löytyisi ensin. Vaikka dyslektikkoa on vaikeampi opettaa lukemaan ja kirjoittamaan, se ei ole toivotonta. Oikeilla tiedoilla ja riittävällä ajankäytöllä voidaan päästä erittäin hyviin tuloksiin. On myös tärkeää, että lapsi tuntee saavansa tukea ja ymmärrystä sekä kotona että koulussa.