Merkkejä huonosta minäkuvasta

Kun minäkuva on huono, on epäonnistumisen pelossa helppo välttää kaikkea uutta.

Esikoulutasolla

Lapsi välttelee riimittelyä, loruilua ja vastaavia leikkejä, lukemista (mutta kuuntelee ehkä mielellään jonkun toisen lukevan) ja kirjoittamista (mutta pitää ehkä piirtämisestä). Joskus lapsi reagoi hyperaktiivisesti lukemisen tai kirjoittamisen yrittämiseen tai muuhun, mikä vaatii kielellistä osaamista. Osasta lapsia tulee häiriköiviä, häliseviä ja meluisia. Toisista tulee hiljaisia, jotta heitä ei huomattaisi, eivätkä he usko itseensä uusissa tilanteissa.

Ala-astetasolla

Koulussa nämä reaktiot vahvistuvat luku- ja kirjoitustilanteissa. Lapset alkavat kehittää yhä taidokkaampia menettelytapoja päästäkseen lukemasta ja kirjoittamasta. On tietysti myös sellaisia lapsia, jotka jo varhain reagoivat aivan eri tavalla ja ponnistelevat kaikin keinoin selvitäkseen ongelmistaan. Sellaiset reaktiot ovat tavallisempia tytöillä. He käyttävät usein loputtoman paljon aikaa kotitehtäviinsä, mutta heidän on silti vaikea onnistua. Epäonnistumisia tulee paljon, ja itsetunto horjuu.

Kun lapsi varttuu vielä hiukan vanhemmaksi, ongelmat kasvavat yleensä entisestään. Lapsi saattaa alkaa reagoida fyysisesti, kuten kärsimällä mahakivusta tai kieltäytymällä menemästä kouluun. Tutkimukset osoittavat, että nuoremmat lapset reagoivat usein käyttäytymisellään. Lapsen varttuessa ja erityisesti aikuisilla on tavallista, että psyykkinen pahoinvointi ilmenee fyysisesti, esim. pää- tai mahakipuna.

Yläastetasolla

Yläasteella koulutilanteesta voi tulla tietyille oppilaille niin hankala, että he eivät mielellään mene kouluun, ja käyttäytymisestä tulee tuhoisampaa. "Jos en onnistu olemaan hyvä, voin olla hyvä olemalla huono." Muut lapset kehittävät yhtä osaamis-aluettaan, kuten tietotekniikkaa, urheilua, teatteria tai taidetta, jolla he sitten tulevat hyvin taitaviksi. Osa oppilaista käyttää paljon aikaa koulutyöhönsä, mutta saa silti huonoja arvosanoja.

Kaikki lapset haluavat tulla nähdyiksi ja luoda identiteetin. Mutta ei ole lainkaan varmaa, että lapsi käyttäytyy samalla tavalla kotona kuin koulussa. Oppilas, joka on hälisevä ja meluisa koulussa ja jää usein pois tunneilta, voi olla iloinen ja yhteistyöhaluinen kotona perheensä parissa. Vanhempien on tärkeää olla valppaina ja tarkkailla, onko lapsella on erilaisia mielentiloja koulussa ja kotona.