Kielen omaksuminen

Normaali kommunikaation, puheen ja kielen kehitys

Kyky olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa alkaa kehittyä lapselle jo varhaisessa imeväisiässä. Imeväisikäinen lapsi katsoo kiinnostuneena ihmiskasvoja, kuuntelee ympäristön ääniä ja reagoi pieniinkin äänenkorkeuden tai puheen vaihteluihin. 1-2 kuukauden iässä lapsi alkaa vastata hymyyn ja äännellä. Hiukan myöhemmin vauvan ääntelyyn tulee enemmän vaihtelua ja järjestelmällisyyttä; hän alkaa jokellella.

Kielen omaksumisen perusteet luodaan jo tuolloin. Tärkeetä on, että aikuinen tulkitsee ja ylitulkitsee vauvan erilaisia ilmaisuja. Vuorovaikutuksen on oltava tasavertaista - molemmat ilmaisevat itseään yhtä usein ja yhtä pitkissä vuoroissa. Vuoronvaihdon ja -antamisen signaalien täytyy olla selkeitä: aikuinen osoittaa kaikilla ilmeillä ja odottavalla katseella, mitä vauvan pitäisi nyt tehdä tai ilmaista verbaalisesti. Aikuinen matkii usein vauvan ääntelyä ja luo siten hauskan, tasavertaisen vuoronvaihtoleikin.

Lapsi alkaa jo noin 8-10 kuukauden iässä matkia toimintoja, ääniä ja sananmuotoja; lapsen ja aikuisen välille muodostuu sujuvasti yhteispeli, jossa molemmat ottavat vuoroja kommunikatiivisessa mielessä. Lapsi selviytyy siis aktiivisesta kommunikatiivisesta vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa jo kauan ennen kuin hän sanoo ensimmäiset sanansa tai kykenee muodostamaan yhtenäisiä lauseita. Lapsi näkee jo tuolloin yhden kielen motivoivimmista elementeistä: ilmaisemalla itseäni voin vaikuttaa maailmaan - voin saada muut tekemään niin kuin haluan! Tämä on tärkeä ymmärtää, jotta lasta voidaan tietoisesti tukea tässä tärkeässä vaiheessa. Lapsen ja aikuisen välinen arvokas yhteispeli luo perusteet lapsen myöhemmälle puheen- ja kielenkehitykselle. Erityisen tärkeää se on lapselle, jonka kielenkehitys on syystä tai toisesta myöhässä tai siinä esiintyy häiriöitä.

Lapsi ymmärtää puhetta kauan ennen kuin hän itse sanoo yhtään sanaa. Siksi on tärkeää, että me aikuiset käytämme itse lyhyitä ja selkeitä ilmaisuja, painotamme avainsanoja ja sopeutamme kiinnostuksemme ja kielemme sellaiseksi, mistä lapsi on kiinnostunut juuri sillä hetkellä. Siten vahvistetaan lapsen sanavaraston tärkeitä sanoja. Ensimmäiset sanansa lapsi sanoo yleensä noin vuoden ikäisenä. Sanalla on usein eri merkitys kuin aikuisten kielessä - lapsi testaa merkityksiä, muuttaa niitä saadun palautteen mukaan, testaa uudelleen ja rakentaa yhteyksiä sanojen välille sellaisten piirteiden perusteella, jotka yhdistävät tai erottavat sanat toisistaan. Sanalla on usein laajempi tai suppeampi merkitys kuin aikuisten kielessä, ja se saattaa usein tarkoittaa kokonaista virkettä (esimerkiksi "kissa" voi tarkoittaa "katso äiti, tuolla aidalla kävelee kissa"). On tärkeää, että aikuinen tulkitsee lasta ja tarjoaa hänelle selkeitä kielimalleja.

2-3 vuoden iässä lapsi alkaa esittää kysymyksiä, osallistua keskusteluihin ja kertoa asioista. Lauserakenteet, kieliopillisten rakenteiden käyttö ja ääntämys kehittyvät nopeaa tahtia. 5-6 vuoden iässä lapsi hallitsee suurimman osan kielen aspekteista. Silloin hän osaa myös ääntää useimmat äänteet, mutta esimerkiksi /r/-äänne tuottaa monelle vaikeuksia vielä esikouluiässä.

Kielenkehitykseen kuuluu normaali vaihtelu - useimmat lapset kehittävät kielellisiä valmiuksiaan hyvin samalla tavoin. Normaalivaihtelu on kuitenkin melko suurta, kun otetaan huomioon kielenkehitys kokonaisuutena, mutta myös kielen jokaisella eri tasolla.

Tavallisia ongelmia puheen ja kielen kehityksessä

Viivästynyt puheen ja kielen kehitys

Viivästynyt kielen kehitys tarkoittaa sitä, että lapsi puhuu ikäistään nuorempien tavoin. Lapsen, jonka kielen kehitys on myöhässä, odotetaan ottavan osittain kiinni ero muihin samanikäisiin lapsiin. Keskeistä on, että lapselle annetaan aikaa ja tilaa kehittyä, mutta myös että lapsen kehittymistä tuetaan. Tämä vaatii usein ylimääräistä panosta vanhemmilta. Jotta vanhemmat tietäisivät millaista panosta, he tarvitsevat tukea. Sama koskee lapsen koko lähiympäristöä (esimerkiksi päiväkotia). Parhaassa tapauksessa lähiympäristö ja terapeutti/pedagogi tekevät tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä lapsen lähiympäristön kanssa.

Poikkeava puheen ja kielen kehitys

Kun lapsen kielellisessä profiilissa ilmenee poikkeavia piirteitä, jotka eivät kuitenkaan muistuta nuoremman lapsen piirteitä, kuten erityisiä vaikeuksia ohjeiden ymmärtämisessä tai itsensä ilmaisemisessa kielellisesti, on syytä lapsen kokonaistilanteen perusteelliseen analyysiin. Useimmiten suositellaan kokonaisarviointia, jonka toteuttaa lapsineurologinen tiimi.

Kokonaisarvioinnin pohjalta tehdään diagnoosi ja laaditaan yhdessä kuntoutussuunnitelma lapselle.

Kun lapsen kielellisessä profiilissa esiintyy selkeitä kuoppia, puhutaan erityisistä kielellisistä vaikeuksista. Jos lapsella on esimerkiksi nimeämiseen, lyhytaikaiseen kuulomuistiin tai fonologisiin prosesseihin liittyviä vaikeuksia, enteilevät ne usein tulevia lukemaan ja kirjoittamaan oppimisvaikeuksia. Kun lapsen kielelliset vaikeudet ovat niin suuria, että ne vaikuttavat hänen oppimiskykyynsä, puhutaan dysfasiasta.