AAC

AAC on lyhenne englanninkielisistä sanoista augmentative and alternative communication. Se tarkoittaa puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia.

Ilmeillä ja eleillä päästään alkuun

Puhetta voidaan tukea tai korvata monin eri keinoin. Me kaikki käytämme puheen rinnalla ilmeitä, eleitä ja esimerkiksi katsetta ja osoittamista. Nämä keinot auttavat keskustelukumppania tulkitsemaan sanojamme. Ne ovat erityisen tärkeitä silloin, kun juttelemme sellaisen lapsen kanssa, jonka on vaikea ilmaista itseään puheella tai ymmärtää muiden puhetta.

Ilmeillä ja eleillä päästään alkuun. Jotta voimme oppia uutta, vitsailla, muistella menneitä tai suunnitella tulevaa, tarvitsemme paljon laajemman sanaston. Yhteinen sanasto voi puhutun kielen sanojen lisäksi koostua myös muista merkeistä, esimerkiksi viittomista ja kuvista. Tärkeintä on yhteinen kieli.

AAC-keinoja ovat

• selkeä puhe,
• eleet ja ilmeet,
• katse, osoittaminen,
• tukiviittomat,
• esineiden käyttäminen viestinnässä,
• kuvat (valokuvat, piirroskuvat, kommunikointikuvastosta poimitut kuvat),
• graafiset merkit (kirjaimet, symbolit).

Lapsi voi tarvita AAC-keinoja väliaikaisesti tai pysyvästi. Keinojen lisäksi lapsi voi tarvita välineen, johon sanasto tallennetaan. Kommunikoinnin apuväline voi olla esimerkiksi kuvakansio tai puhelaite.

Kieli luodaan yhdessä

Kieli opitaan läheisten ihmisten mallin mukaan. Puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia käyttävä lapsi tarvitsee siksi lähi-ihmisiä, jotka käyttävät samoja keinoja viestinnässään kuin hän.

Contextiassa panostetaan yhteisölliseen kuntoutukseen. Tämä tarkoittaa lähiympäristön merkityksen painottamista lapsen kuntoutumisessa. Käytännössä yhteisöllinen kuntoutus tarkoittaa muunmuassa sitä, että puheterapia toteutetaan lapsen arkiympäristössä. Silloin lapsi ja hänen lähi-ihmisensä saavat mallin AAC-keinojen käytöstä jokapäiväisissä tilanteissa. Samalla puheterapeutti voi yhdessä lähi-ihmisten kanssa ideoida uusia, hauskoja tapoja kehittää lapsen kieltä ja kommunikointia.