Milloin tulee kääntyä puheterapeutin puoleen? |
|
Nyrkkisääntö on, että puheterapeutin puoleen pitää kääntyä aina kun on huolissaan lapsensa puheeseen, kieleen tai kielenymmärtämiseen liittyvistä asioista. Kun lapsen vanhempana alkaa epäillä, että jokin on hullusti, voi helposti käydä niin, että aletaan muuttaa kommunikoinnin luonnollisia piirteitä esimerkiksi pommittamalla lasta kielellisellä rikastuttamisella. Ota mieluummin ensin yhteyttä puheterapeuttiin, joka sitten voi rauhoitella ja todeta, että kaikki on kunnossa, tai löytää piirteitä, joita on tarpeen tukea tai tutkia tarkemmin esimerkiksi psykologin tai lastenneurologin toimesta. Puheterapeutti ohjaa perhettä ja/tai päiväkotia siinä, miten kielellinen rikastuttaminen parhaiten tapahtuu arkielämässä. On kuitenkin tiettyjä kriteerejä, milloin on aina hyvä ottaa yhteyttä puheterapeuttiin tai muuhun kuntalaisten käytettävissä olevaan ammattilaiseen (esim. lastenlääkäri tai lastenpsykologi). JOS imeväisikäinen lapsi ei ole kiinnostunut ympärillään olevista ihmisistä, ei ota mainittavasti katsekontaktia, ei jokeltele, tai jos jokeltelukausi jää hyvin lyhyeksi. JOS 1-2 -vuotias lapsi on hyvin hiljainen, syrjäänvetäytyvä, ei vaikuta kiinnostuvan yhteisistä asioista, ei matki, ei puhu, ei käytä puhetta kommunikointiin, tai ei vaikuta ymmärtävän mitä eri sanat tarkoittavat. JOS lapsi vielä noin kolmen vuoden iässä käyttää mieluummin kehonkieltä kuin puhetta, sanavarasto on kovin rajoittunut tai puhe ei ole ymmärrettävää, tai jos lapsen kielenymmärtäminen vaikuttaa myöhäiseltä suhteessa ikään. JOS esikoululapsella on selkeitä vaikeuksia joko kielen ymmärtämisessä tai itsensä ilmaisemisessa kielellisesti. Muita piirteitä:
|