Luku- ja kirjoitusvalmiudet

Normaali luku- ja kirjoitustaidon kehittyminen

Nykypäivän yhteiskunta on pitkälti rakentunut kirjoitetun sanan ympärille. Luku- ja kirjoitustaidosta tulee melkeinpä kohtuuttoman tärkeä osa päivittäistä elämää, huolimatta siitä, nykyään dysleksiasta vammana tiedetään yhä enemmän. Koulussa lukeminen ja kirjoittaminen ovat yksi tärkeimmistä taidoista. Joku on sanonut, että dyslektikolle koulun suorittaminen loppuun on verrattavissa siihen, millaista epämusikaaliselle ihmiselle olisi suorittaa koulu laulamalla.

Lapsen ei tarvitse osata lukea eikä kirjoittaa, kun hän aloittaa koulun. Monet osaavat jo silloin, toiset taas osaavat joitakin kirjaimia, mutta eivät ole "murtaneet koodia" vielä. Lapsi murtaa lukemisen koodin usein ensimmäisen kouluvuoden syyslukukaudella - useimmiten dramaattisella tavalla, melkein kuin ahaa-elämyksenä. Lukeminen perustuu dekoodaukseen: kirjaimet äännetään yhteen sanaksi, jolla on merkitys. Myöhemmin dekoodaus automatisoituu, luettujen kokonaisuuksien ymmärtäminen kehittyy ja lopulta ihmiselle kehittyy luku- ja opiskelutekniikka oleellisen tiedon löytämiseksi tekstistä. Lukutaidon kehittyminen jatkuu aikuisikään asti, jolloin opitaan analysoimaan tyylilajeja ja retorisia piirteitä sekä lukemaan kriittisesti mainoksia ja tieteellisiä tekstejä.

Kirjoitustaito kehittyy äänteenmukaisesta kirjoittamisesta kirjoitussääntöihin. Lapsi luo itselleen muistisääntöjä siitä, miten eri sanoja kirjoitetaan. Osa niistä perustuu kielelliseen logiikkaan, osa esimerkiksi vertauskuviin. Tämän jälkeen tehdään usein töitä kieliopin ja tekstirakenteen sisäistämiseksi. Kirjoitustaidon kehittyminen jatkuu aikuisikään asti, jolloin opitaan esimerkiksi kirjoittamaan tieteellistä tekstiä ja ammattitekstiä sekä ottamaan tekstin kohderyhmä huomioon kirjoitettaessa.

Luku- ja kirjoitusvaikeudet

Jos lapsen luku- tai kirjoitustaito ei kehity odotetulla tavalla, vaikeuksien taustalta löydetään usein jokin syy. Dysleksia on yleisin syy. Syitä, jotka ovat löydettävissä pedagogisin menetelmin, ei kutsuta dysleksiaksi. Voi olla kyse myös myöhäisestä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta, joka ilmenee siten, että lapsi oppii normaalisti, mutta tarvitsee enemmän aikaa kehittymiseen. Epäkypsä kirjoitustapa antaa vaikutelman nuoremman lapsen tuottamasta tekstistä. Hitaasti kehittyvät lapset eivät tarvitse erityistoimenpiteitä koulussa, mutta toisaalta heidän oppimistaan on seurattava erityisen tarkasti, koska hidas oppiminen voi myös olla ensimmäisiä merkkejä dysleksiasta.